Sanasto

Vaikka monet ajatukset resurssiviisaan yhteiskunnan taustalla ovat vanhoja, termit ovat usein paitsi uusia myös laaja-alaisia, eikä kaikille niistä ole vakiintunutta määritelmää. Siksi on koettu tärkeäksi, että Porin resurssiviisaassa kiertotalouden tiekartassa avataan keskeisiä termejä kuten on tiekarttatyön aikana määritelty.

Tämä sanasto on rakennettu hyödyntäen Suomen ympäristökeskuksen Kiertotalouden termipankkia, Suomen itsenäisyyden juhlarahaston Sitran artikkelia hiilineutraaliin kiertotalouteen liittyvistä käsitteistä, Maa- ja metsätalousministeriön Uusiutuva Suomi -sanakirjaa, Ympäristöministeriön sivustoa sekä Ilmatieteen laitoksen, Suomen ympäristökeskuksen ja Luonnonvarakeskuksen ylläpitämää Ilmasto-opasta.

• Hiilijalanjälki – Hiilijalanjäljellä tarkoitetaan ihmistoiminnan seurauksena syntyneiden ilmastopäästöjen kokonaismäärää. Hiilijalanjälki voidaan laskea esimerkiksi organisaatiolle, yritykselle tai toiminnalle. Mitä pienempi hiilijalanjälki, sitä parempi.
  
  
• Hiilikädenjälki – Hiilikädenjälki tarkoittaa myönteistä päästövähennystä, joka syntyy, kun käytetään ympäristöystävällisempää tuotetta, palvelua tai prosessia verrattuna alkuperäiseen vaihtoehtoon. Hiilikädenjälki on käsite, jolle VTT ja LUT-yliopisto ovat kehittäneet yritysmaailmaan soveltuvan laskurin. Porin kaupungin strategiassa ja tässä tiekartassa hiilikädenjälki ymmärretään laskuria laajemmin sopivaksi myös kaupungin toimintaan ja esimerkiksi ympäristökasvatukseen: Hiilikädenjäljellä tarkoitamme vähäpäästöisen toiminnan mahdollistamista ja päästöjen vähentämistä tuotteiden, prosessien ja palvelujen uudistamisen avulla. Mitä suurempi hiilikädenjälki, sitä parempi.
  
  
• Ilmastonmuutos – Ilmastonmuutos aiheuttaa esimerkiksi sään ääriolosuhteiden lisääntymistä kuten rankkasateita, kuivuutta sekä myrskyjen voimistumista. Ilmastonmuutoksella on merkittäviä vaikutuksia esimerkiksi infrastruktuuriin, ruuantuotantoon, liiketoimintaan, yhteiskuntarauhaan ja talouteen niin globaalisti kuin paikallisesti Porissa. Negatiiviset vaikutukset johtuvat usein siitä, että ympäristö ja yhteiskunta eivät ole ehtineet sopeutua muutokseen sen nopeuden takia. Kestävän kehityksen periaatteiden ja kiertotalouden avulla pyritään vastaamaan ilmastonmuutoksen tuomiin haasteisiin sekä hillitsemään sitä siten, että luonto ja ihmiset kykenisivät sopeutumaan muuttuvaan ympäristöön.
  
  Konkreettisesti ilmastonmuutos tarkoittaa kasvihuoneilmiön voimistumista. Maapallon ilmakehä on elämän elinehto ja se toimii kuten kasvihuoneen katto: ilmakehässä olevat kaasut päästävät läpi auringon säteet, mutta estävät osaa lämmöstä karkaamasta takaisin avaruuteen. Ihmisen toiminnan seurauksena lämmön karkaamista estävien kaasujen määrä ilmakehässä lisääntyy kuitenkin jyrkästi. Puhutaan siis ihmisen aiheuttamista kasvihuonekaasupäästöistä tai ilmastopäästöistä. Tämän takia maapallon ilmasto lämpenee nopeasti. Kolme neljäsosaa ilmastonmuutosta kiihdyttävistä kasvihuonekaasupäästöistä on peräisin fossiilisten polttoaineiden, kuten öljyn, kivihiilen ja maakaasun poltosta.
  
  
• Jakamistalous – Jakamistalous on toimintamalli, joka keskittyy tavaroiden käyttömahdollisuuteen niiden omistamisen sijaan. Jakamistaloudessa kuluttaja ostaa itselleen mahdollisuuden käyttää tavaraa sen sijaan, että hän ostaisi tavaran itselleen. Jakamistalous vähentää tarvetta tuottaa uutta sekä käyttää raaka-aineita. Kaupunkipyöräjärjestelmät ovat Suomessa olleet näkyvä esimerkki jakamistaloudesta. Jakamistaloudella voidaan viitata myös laajemmin erilaiseen yhteiskäyttöön.
  
  
• Kestävä kehitys – Kestävällä kehityksellä tarkoitetaan yhteiskunnallista kehitystä, jonka tarkoituksena on täyttää nykyisen yhteiskunnan tarpeet samalla mahdollistaen tuleville sukupolville vähintään yhtä hyvät elämisen edellytykset. Kestävä kehitys voidaan jakaa eteenpäin ekologiseen, taloudelliseen, sosiaaliseen ja kulttuurilliseen kestävyyteen. Maailmanlaajuisesti kestävään kehitykseen liittyviä aiheita käsitellään tavallisimmin Yhdistyneiden kansakuntien (YK) Kestävän kehityksen 17 tavoitteen eli Agenda 2030 tavoiteohjelman kautta, kuten myös Pori kaupunkistrategiassa ja tässä tiekartassa. Kestävyystyö viittaa kestävän kehityksen edistämiseen tähtääviin toimiin. Kestävyysongelma on ongelma tai haaste, joka on kestävyystyön ja kestävän kehityksen tiellä ja odottaa ratkaisua.
  
  
• Kestävyysmurros – Kokonaisvaltainen yhteiskunnallinen muutos, jonka avulla turvataan ympäristön kantokyky ja siten elämän edellytykset maapallolla. Kestävyysmurroksessa tavoitellaan muutosta erityisesti ilmastonmuutoksen, luonnonvarojen ylikulutuksen ja luontokadon haasteiden ratkaisuiksi ja niihin sopeutumiseksi. Lisäksi yhteiskunnassa on huolehdittava siitä, että murros tapahtuu oikeudenmukaisesti ja kestävästi kaikilla tasoilla (ekologinen, taloudellinen, sosiaalinen ja kulttuurillinen). Kestävyysmurroksen yhteydessä voidaan puhua myös systeemisestä muutoksesta, joka viittaa välttämättömään rakenteiden ja toimintamallien muutokseen.
  
  
• Kiertotalous – Kiertotalous on tuottamisen ja kuluttamisen malli, jossa olemassa olevat tuotteet ja materiaalit pyritään pitämään käytössä mahdollisimman pitkään. Tuotteen käyttöikää ja elinkaarta voidaan pidentää esimerkiksi jakamisella, uudelleenkäytöllä ja korjaamalla. Kun tuote tulee käyttöikänsä päähän, se kierrätetään ja kerätyt materiaalit käytetään uudelleen tavalla, joka tuottaa niille lisäarvoa. Malli tarkoittaa käytännössä jätteen synnyn minimoimista. Kiertotalous on kuitenkin taloutta ja tuotesuunnittelua laajempi käsite, joka tarkoittaa kokonaisvaltaista muutosta niin kuluttamisen kulttuurissa kuin asenteissa, käyttäytymisessä, toimintamalleissa ja päätöksenteossa. Kestävässä kiertotaloudessa korostetaan, että samalla huomioidaan myös kestävän kehityksen periaatteet.
  
  
• Kriittiset raaka-aineet – Euroopan komissio on luonut listan Euroopan Unionille kriittisistä raaka-aineista (critical raw materials, CRM). Kriittiseksi luokitellut raaka-aineet saavuttavat sekä taloudellisen merkittävyyden että toimitusriskin kynnysarvot. Kriittiset raaka-aineet ovat tärkeitä modernille yhteiskunnalle ja vihreälle teknologialle. Niiden riskit liittyvät esimerkiksi varantojen ja valmistuksen keskittymisestä tiettyihin maihin. Unioni pyrkii vaikuttamaan kriittisten raaka-aineiden heikkoon omavaraisuuteensa kierrättämällä ja lisäämällä tuotantoa. 
  
  
• Luonnon monimuotoisuus, biodiversiteetti – Luonnon monimuotoisuudella, eli biodiversiteetillä tarkoitetaan elämän koko kirjoa: lajien sisäistä perinnöllistä muuntelua, lajien runsautta sekä niiden elinympäristöjen monimuotoisuutta. Sen köyhtymisen eli luontokadon pysäyttäminen on maailmanlaajuinen tavoite. Monimuotoisella luonnolla tulisi olla itseisarvo, mutta samaan aikaan se myös tuottaa ihmisille ja yhteiskunnalle elintärkeitä palveluja, joita kutsutaan ekosysteemipalveluiksi ja joita luontokato uhkaa.Näitä ovat esimerkiksi maaperän hedelmällisyys, tulvasuoja, pölytys, virkistyskäyttö ja erilaiset luonnonvarat.
  
  
• Luonnonvarojen ylikulutus, luonnonvara – Luonnonvaroja ovat kaikki luonnossa oleva, jota ihmiset hyödyntävät. Osa luonnonvaroista on uusiutuvia kuten esimerkiksi puu, marjat, sienet, kalat ja vesi ja osa uusitumattomia kuten esimerkiksi öljy, maakaasu, mineraalit ja kiviaines. Luonnonvarojen ylikulutus tarkoittaa, että ihmiskunta käyttää luonnonvaroja enemmän kuin mitä maapallo kykenee tuottamaan. Luonnonvarojen ylikulutus aiheuttaa luontokatoa eli luonnon monimuotoisuuden heikentymistä ja usein myös kiihdyttää ilmastonmuutosta.
  
  
• Resurssiviisaus – Kierotaloudella voidaan edistää resurssiviisasta yhteiskuntaa, joka toimii ympäristön kantokyvyn rajoissa. Resurssiviisauteen kytkeytyy ajatus kaikkien resurssien käytöstä kestävällä tavalla sekä hyvinvoinnin parantaminen samalla vähentäen ympäristölle ja ihmisille syntyviä haittoja. Resurssilla voidaan tarkoittaa aineellista resurssia kuten luonnonvaroja tai aineetonta resurssia kuten aikaa, sekä esimerkiksi taloudellista resurssia tai henkilöstöresurssia.
  
  
• Ruokahävikki – Alun perin syömäkelpoisen ruuan päätymistä roskiin tai biojätteeksi. Jätelaki velvoittaa kuntia ruokahävikin määrän suunnitelmalliseen pienentämiseen.
  
  
• Teollinen symbioosi – Teollisella symbioosilla tarkoitetaan kahden tai useamman teollisen laitoksen tai yrityksen läheistä yhteistyötä, jossa laitos hyödyntää raaka-aineenaan toisen laitoksen sivuvirtoja tai jätettä jalostaen siitä uusia tuotteita. Symbioosin laitokset voivat myös hyödyntää toistensa muita resursseja.
  
  
• Tiekartta – Tiekartta on suunnitelma tulevaisuudesta ja siitä, miten haluttuun tulevaisuuteen päästään. Tiekartan ajatuksena on esittää suunnitelma eri vaiheista, jotka toteuttamalla päästään asteittain tavoitteeseen. Tiekarttaan sisältyy myös ajatus muutoksesta, kehittämisestä ja uuden luomisesta.
  
  
• Uusiutuva energia – Uusiutuvalla energialla tarkoitetaan uusiutuvista, ei fossiilisista, lähteistä peräisin olevaa energiaa. Näitä ovat esimerkiksi tuuli- ja aurinkoenergia, geoterminen energia ja muu ympäristön energia, vesivoima sekä biokaasu.
  
  
• Viherpesu – Tuotteen tai palvelun naamioiminen ympäristö- tai ilmastoystävälliseksi, vaikkei se sitä ole tai tehdyn ympäristöteon mittakaavan liioittelua suhteessa toiminnan kokonaiskuvaan. Viherpesu on kuluttajan tai kansalaisen harhaanjohtamista.
  
  
• Vihreä teknologia – Vihreä teknologia (tai clean tech, green tech) on kattotermi teknologialle, jonka tarkoituksena on joko lieventää tai kumota ihmisen negatiivisia vaikutuksia ympäristölle. Vihreän teknologian tarkoitus on usein tarjota ympäristöystävällisempiä vaihtoehtoja nykyisin käytössä olevalle teknologialle.
  
  
• Vähähiilisyys – Vähähiilisyydellä tarkoitetaan sitä, että yhteiskunnan toiminnoista, tuotannosta ja kulutuksesta aiheutuu mahdollisimman vähän ilmastopäästöjä.
  
  
• Vähäpäästöinen tai päästötön energia – Pienillä ilmastopäästöillä tai päästöttömästi tuotettu energia, tuotettu uusiutuvilla energianlähteillä, kuten tuulivoimalla, aurinkoenergialla tai ydinvoimalla.
  
  
• Yhteiskäyttö – Esineiden ja tavaroiden käyttämistä yhteisesti, vuorotellen, jakamalla. Omistussuhde voi olla esimerkiksi kaupungilla, vuokraamolla tai yksityisellä henkilöllä. Tyypillisiä yhteiskäyttöesineitä ovat kirjat ja muu kirjastojen aineisto, vuokrattavat autot, polkupyörät, ja sähköpotkulaudat. Myös esimerkiksi taloyhtiökohtainen yhteisomistus esimerkiksi autoille tai ruohonleikkureille on yhteiskäyttöä. Kts. Jakamistalous.

• Ympäristömerkit ja -sertifikaatit –Ympäristömerkeillä tai -sertifioinneilla tarkoitetaan tuotteelle tai toiminnalle myönnettyä ympäristötekojen laadun todistusta tai laatumerkkiä. Kaikilla merkeillä tai sertifikaateilla ei ole automaattisesti uskottavuutta laadun todistajana. Uskottavan ja todenmukaisen merkinnän tunnistaa esimerkiksi siitä, että sen kriteereistä on helposti saatavilla konkreettista tietoa ja sillä on yrityksestä erillinen ulkoinen auditoija, eli säännöllinen valvoja tai tarkistaja. Laadukkaita merkkejä ovat esimerkiksi Joutsenmerkki ja Reilu kauppa.